Opiskelijoiden liikkumisen edistäminen koronapandemian keskellä

Liikkuva opiskelu -ohjelman terveyden edistämisen asiantuntija Kirsti Siekkinen avaa blogissaan, miten liikunnallista toimintakulttuuria kehitettiin toisen asteen oppilaitoksissa koronapandemian aikana ja miltä vaikuttaa toiminnan jatkuvuus avustusten päättyessä.

Liikkumisen lisääminen oppilaitoksen arkeen on haastavaa, kun tiedetään oppilaitosten hyvin hektinen arki, vaativat opetussuunnitelmat ja suuret opiskelijamäärät. Lisäksi liikkumisen edistäminen nähdään henkilöstössä vielä osittain liikunta-alan ammattilaisten tehtävänä, ja aktiivisuutta tukevien opetusmenetelmien käyttö on vielä suhteellisen vähäistä.

Keskeiset liikkumista edistävät toimenpiteet oppilaitoksissa ovat kohdistuneet opetukseen, opiskeluympäristön olosuhteisiin, opiskelijatoimintaan ja laaja-alaiseen yhteistyöhön. Niillä on tuettu esimerkiksi opiskelijan opiskeluyhteisöön kiinnittymistä, ryhmäytymistä, yhteisöllisyyttä, sosiaalisia suhteita, jaksamista ja hyvinvointia sekä tarjottu ilon, osallisuuden, oppimisen ja pystyvyyden kokemuksia liikunnallisin tai kehollisin keinoin (hankekuvauksia). Liikkuva opiskelu -hankeavustusta saaneiden kuntien tai koulutuksenjärjestäjien hanketoimijoiden kanssa käytiin yksilölliset hankekeskustelut vuosien 2020–2022 aikana.

Shokista uusiin toimintatapoihin

Kun koronaepidemia alkoi keväällä 2020, oppilaitoksissa siirryttiin osittain tai kokonaan etäopetukseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä rajoitettiin. Tämän lisäksi liikuntatiloja suljettiin, lähikoulutuspäiviä ja tapahtumia peruttiin. Oppilaitokset tyhjenivät opiskelijoista ja henkilöstöstä. Nämä toimenpiteet johtivat Liikkuva opiskelu -hankesuunnitelmien uudelleen tarkasteluun ja sopeuttamiseen kohtaamaan vallitseva tilanne. Muutama hanketoimija kertoi, että rajoitusten astuttua voimaan pari päivää meni ikään kuin shokissa.

”Eipä siinä auttanut kuin kääriä hihat ylös”, kertoi eräs hankekoordinaattori. Kehittämistoiminnan painopisteet siirtyivät yhteisöllisistä tapahtumista välinehankintoihin, omaehtoisen liikkumisen tukemiseen ja etäopetuksen tauottamista tukevien materiaalien tuottamiseen (Vinkit etä – ja hybridiopetukseen). Myönteisiä kokemuksia kertyi myös liikuntaneuvonnan tarjoamisesta etänä (Liikuntaneuvontaa lukiolaisille etänä). Koronan vuoksi kaikkea suunniteltua ei voitu toteuttaa ja tämän vuoksi osa avustusta saaneista hankkeista haki rahoittajalta avustuksen käyttöajan pidennystä.

Hyvä fiilis

Liikkuva opiskelu -toiminta ja siihen liittyvä fiilis arvioitiin hanketoimijoiden keskuudessa yleisesti hyväksi. Avustuksilla hankitut aktiivisuuteen kannustavat liikuntavälineet ja järjestetty liikuntatoiminta oli saanut opiskelijoilta kiitosta, vaikka korona hankaloitti toimintaa. Hankkeen kautta oli liikkumisen edistäminen ja muu hyvinvointiteema tullut oppilaitoksissa koordinoidummaksi ja näkyväksi. Erityisesti lukioissa työskentelevät toivat tämän esille, koska nykyinen opetussuunnitelma nostaa hyvinvoinnin vahvasti esille (Liikkuva opiskelu ja opetussuunnitelmat) ja Liikkuva opiskelu -toiminnan nähtiin tukevan tätä asiaa.

Kehittämistoiminta on yhteistyötä

Liikkuva opiskelu -toiminta on lisännyt oppilaitoksen sisäistä yhteistyötä, mutta laajentanut sitä myös kunnan liikunta- ja nuorisotoimen kanssa ja luonut yhteistyötä paikallisten liikunta-alan yritysten kanssa. Liikunnan aluejärjestöjen antamaa sparraus ja koulutuksellista tukea oli moni hanke hyödyntänyt. Lisäksi hanketoimijat olivat osallistuneet mahdollisuuksien mukaan alueellisiin sekä valtakunnallisiin Liikkuva opiskelu -ohjelman verkkotilaisuuksiin. Pandemian jatkuessa lähikoulutustapahtumia alettiin kaivata, sillä toimijat kertoivat potevansa ”Teams-ähkyä”.

Kehittämistoiminta on myös tiimityötä. Lähes kaikkiin hankkeisiin oli perustettu toimintaa koordinoiva tiimi. Huomioitavaa kuitenkin on, että vain 20 prosentissa hankkeista oli opiskeluhuollon edustaja mukana tiimissä ja kolmanneksessa opiskelija. Toiminnan kohderyhmän aktiivinen rooli niin toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa kuin arvioinnissa on yksi sitoutumista lisäävä tekijä. Opiskelijoiden toiveet otettiin usein huomioon, mutta keskusteluissa ilmeni, että itse toiminnan toteuttamisessa ja järjestämisessä opiskelijat koettiin olevan useasti arkoja. Aikuisen ohjausta ja tukea vielä tarvitaan.

Iso laiva kääntyy hitaasti

Liikkuvamman ja aktiivisen opiskelupäivän kehittäminen ei tapahdu hetkessä, vaikka Liikkuva opiskelu -henkilöstökyselyn mukaan noin 90 prosenttia opetushenkilöstöstä pitää opiskelupäivän aktivointia ja liikkumista tarpeellisena muun muassa oppimisen ja oppilaitoksessa viihtymisen kannalta. (Henkilöstökyselyn tuloskooste).

Toiminnan vakiinnuttamisen näkökulmasta osassa hankkeita oltiin vielä alkutaipaleella ja pakkaa sekoitti korona. Toiminnan moottorina ja tärkeimpänä kivijalkana toiminnan onnistumiselle pidetään oppilaitoksen johdon antamaa tukea. Tämä koettiin hankkeissa usein hyvänä, mutta johdolta toivottiin vielä enemmän konkretiaa tuelle. Toisena, vakiintumiselle tärkeänä huomiona oli, että oppilaitosten toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa ei vielä Liikkuva opiskelu -toiminta näy laaja-alaisesti kirjattuna. Kolmas huolen aihe oli, että jos toimintaa koordinoi oppilaitoksen ulkopuolinen henkilö, hän saattaa jäädä hieman ulkokehälle oppilaitoksen arjesta.

”Iso laiva kääntyy hitaasti”, sanoi eräs hanketoimija. Keskusteluihin osallistuneista lähes kaikki toivat esille, että tämän kaltainen toimintakulttuurin muutos vaatisi ennen kaikkea koordinointia ja aikaresursseja. Nyt moni teki hanketyötä oman työn ohessa varsin pienellä korvamerkityllä aikaresurssilla. Osa sanoikin potevansa jopa huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehtinyt tehdä työtä niin hyvin kuin olisi halunnut.

Jaksaminen huolestuttaa

Korona-aika kuormitti koko opiskeluyhteisöä ja koronaväsymys tuli keskusteluissa esille useita kertoja. Moni kertoi, että pandemia-aika passivoi osaa opiskelijoita yhteisöllisestä toiminnasta ja on haaste saada opiskelijat takaisin osallistumaan yhteisöllisyyttä tukeviin liikunnallisiin tapahtumiin. Koronan nähtiin entisestään lisäävän polarisaatiota niin liikkumisen, hyvinvoinnin kuin opiskelukyvyn näkökulmista. Lähes kaikki keskusteluun osallistuneet kantoivat suurta huolta nuorten jaksamisesta. Pandemia-ajan onkin todettu lisänneen opiskelijoiden yksinäisyyttä, jopa aiheuttaneen sosiaalisten kontaktien pelkoa (Nuorisotutkimusseura).

Jatkossa olisi tärkeää pohtia, millaiset toiminnot voisivat kiinnittää opiskelijaa uudestaan opiskeluyhteisöön ja saada tuntemaan itsensä osaksi yhteisöä, tärkeäksi jäseneksi: yhdessä tekeminen, nauraminen, höpöttely, leikkimielisyys, liikkuminen höntsäillen.

Oppitunneilla tapahtuva pienikin liikkuminen on merkityksellinen, erityisesti vähemmän liikkuville opiskelijoille. Ajankäytön priorisointi tuli esille erityisesti lukiohankkeiden toimijoilta. Lukujärjestysten ollessa täynnä ja vaatimustason korkea, on opiskelijoiden priorisoitava ajankäyttöä. Liikkuminen jää tällöin osalla opiskelijoista vähemmän tärkeäksi asiaksi. Tämä ilmiö nostaa oppitunneilla tapahtuvat pienetkin kehoa aktivoivat toiminnat tärkeiksi niin terveyden kuin oppimisenkin kannalta (UKK-instituutti, Miksi liikkuminen on tärkeää).

Miten sitten saada henkilöstö mukaan toteuttamaan konkreettista Liikkuva opiskelu -toimintaa oppitunneilla? Hanketoimijat kertoivat, että henkilöstö toivoo konkreettisia ”rautalankamalleja” eri oppiaineisiin sovellettuna, koulutustoimintaa ja oppimateriaaleihin sisällytettyjä valmiita malleja. Eräs näkökulma sitouttaa henkilöstöä toteuttamaan Liikkuva opiskelu -toimintaa on lisätä henkilöstöön kohdistuvaa hyvinvointia tukevaa toimintaa. Opetushenkilöstön omat myönteiset keholliset kokemukset liikkeen ja liikkumisen vaikutuksista vireyteen, kehon toimintakykyyn ja oppimiseen voisivat olla parhaita keinoja muuttaa ajattelu- ja toimintatapaa. Keskusteluissa tulikin esille, että henkilöstön hyvinvointi jo itsessään ruokkii tahtoa tukea opiskelijan hyvinvointia.

Hanke loppuu, mutta toiminta jatkuu

Liikkuva opiskelu -ohjelmassa on tavoitteena ollut muuttaa toimintakulttuuria pysyvästi. Hankeavustus on ollut porkkanana hanketoiminnalle ja mahdollistanut muun muassa välinehankintoja ja koulutusta henkilöstölle. Lähes kaikki (95 %) keskusteluun osallistuneet koordinaattorit arvelivat, että avustuksen päättymisen jälkeen toiminta jatkuu vähintään osittain. Liikunnan ja liikkumisen rooli nähdään edelleen tärkeänä Liikkuva opiskelu -ohjelmassa, mutta keskustelujen perusteella siihen toivotaan kytkettävän yhä vahvemmin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja erityisesti mielen hyvinvoinnin tukeminen liikunnallisin ja kehollisin keinoin.